Hämeenkadun Pyövelit jatkoivat tutulla tyylillä pysyen koko sarjakauden 2010 – 2011 oman 3.divisioonan lohkonsa kärkipaikalla. Nousukarsintakin sujui lähes ylivoimaisesti, joten mestaajat taistelevat ensi kaudella 2.divisioonassa. Vielä koskaan ei siis ole Pyöveleitä nähty muulla sijalla sarjataulukossa kuin ykköspaikalla. Saa nähdä rikotaanko tuota mieltäylentävää Hämeenkadun historiaa ensi kaudellakaan, vai jatkaako HäPy tavoilleen uskollisesti ykköspallilla teurastaen vastustajista mehut pois. Uusista vahvistuksista ilmoitellaan sitten, kun lukuisat kirjeet, mailit ja faxit, joissa kysellään pelipaikkaa Pyöveleistä, saadaan kahlattua läpi. Hämeenkadun Pyövelit haluavat vielä loppuun kiittää sponsoreita, katsojia, taustahenkilöitä, gloryhuntereita, kannustajia, kevytkenkäisiä naisia sekä muita organisaatiomme toimintaa tukemassa olleita tahoja. Kiitos!! Alla esittelyssä kaikki kuluneen kauden HäPyt:
Hämeenkadun Pyövelit:
Iiro Törnström (#1): Naantalin aurinkoinen syttyi tuleen Pyöveli-kaudelle nro 3. Asenne oli sataprosenttisesti kohdillaan ja tämä mies löytyi maaliviivan ja vihollislavan välistä useammin kuin Koivukoski Mantun jonosta. Nöyrä maalivahti joka antaa kaikkensa Hämeenkadulle ja on aina valmis kovaankin paikkaan.
Jussi Lähteensuo (#6): Paattisten kuuluisan salibandyklaanin vesa puki Pyöveliasun ensimmäistä kertaa päälleen alkukaudesta. Juije syöksyi pallon tielle ahkerasti itseään säästelemättä ja varsinkin nousukarsintapelissä piti muutamalla huippuliimauksella Hämeenkadun sutenöörien voittolukemat hyvin selvinä.
Timo Kahola (#35): Tampereen mies, jonka loukkaantumishistoria lähentelee Jari Litmasen tasoa, ei tällä kaudella vartioinut Pyöveleiden veräjää kertaakaan. Australiassa hiuksiaan kasvattamassa ollut Pannu on parhaimmillaan huikea molari ja pitää sekä kopissa että treeneissä moraalin korkealla kalajutuillaan.
Henri Kalske (#7): Taisteli koko kauden selkävaivojen kanssa ja oli oikeastaan jonkinlaisessa pelikunnossa vain kauden ensimmäisessä turnauksessa sekä nousukarsintapelissä. Riipijän laukaus on edelleenkin timanttia, minkä Leiskun veskarikin sai huomata. Kalu nauttii risteilyistä.
Juha Viherkoski (#14): Paimion Ruoskan kaikkien aikojen kallein pelaajasiirto pysytteli koko kauden lasaretissa ja pyrki lähinnä harjoittelemaan ruostuneita fifataitojaan kotisohvalla. Oranssipartainen Beckham ei juuri pidä hra Jobsista ja siitä johtuen suditteli taannoin Polollaan omenaisensa päältä. Ilmestyi loppukaudesta treeneihinkin, joissa Pyöveleiden isähahmo yritti taas laittaa pelureita solmuun.
Janne Lehtomaa (#21): Uhrautuvaa ja varmaa työskentelyä omassa päässä ja tällä kaudella jopa Jappen kasetti kesti yllättävän hyvin kovatkin paikat. Lehtomaan polviliukupeitto blokkasi taas useat vastustajien kudit. Lisäksi Hormongo iski salibandykauden 2010 – 2011 ehdottomasti upeimman rankkariosuman backhand – forehand – backhand – miinallaan, josta puhutaan kaduilla yhtä paljon kuin Selänteen tulokaskaudesta. Ensi kaudella Lehtopään selkä-kynäniska-akselin kesto on suuri kysymysmerkki.
Tuomas Thorström (#22): Donitsimies väläytteli kauden aikana kuuluisaa juoksulämäriään vastustajien kiusaksi useaan otteeseen. Taitava Tumppi lähtee Chilen pääsarjaan ainakin syyskaudeksi, joten mieheltä jääviin isoihin maihareihin haetaan täytettä uusien vahvistusten merkeissä. Luvannut palata Etelä-Amerikan reissunsa jälkeen Hämeenkadulle, jossa pellavapäälle on aina pelipaikka tarjolla.
Roni Kalleinen (#25): Call of Duty – nelisilmäilijän asenne on äärimmäisen ilmiömäinen. Tikkaa ku ompelukone, uhrautuu ku uhrilammas. Enemmän polvella kuin seisaallaan nähtävä taistelija oli lähes joka pelissä HäPyn tähtiviisikossa ollen molareille läheisempi ystävä kuin itse maalitolpat. Salama voi osua kahdesti samaan paikkaan, sillä Roba heilutteli maaliverkkoja kaksi kertaa kauden aikana.
Mikko Mäkilä (#41): Treenijumala ei ole saanut siirrettyä harjoituksissa esittämiään ilmiömäisiä otteita pelikentälle kuin väläyksittäin. Kun näin käy, niin vain Alpha – Kentauri on Mäksän rajana. Salibandyn Picasso pelasi perusvarman kauden lämmitellen kakkosdivaria silmälläpitäen. Suomilämärin taitaja ja oivan pelisilmän omaava kooMikko on sekä saunailtojen että pukukopin tärkeimpiä kavereita.
Tero Hartola (#71): Vanhemman Hartolan rannari on yhtä tarkka ja laadukas kuin Ilkka Kanervan naismaku. WoWi – ja trancemies ei jäädy tiukassakaan paikassa, vaan rauhallisesti pää ylhäällä operoiden löytää kirurgintarkasti joko oman pelaajan tai verkon vastustajan molarin takana. Tepin motto on kliseinen: ”Lahjattomat treenaa”
Ilmari Hiltunen (#5): Kahden asunnon(Huovinrinne, Runosmäki) loukussa elävä Illi kampesi itseään treeneihin ja peleihin tammikuun alun inttistartin jälkeen minkä velvollisuuksiltaan ehti. Vaisusti saunailloissa vieraillut - appivanhempien piparkakuntekokarkeloihin mieluummin osallistuva - Hiltunen on vähäisestä läsnäolostaan huolimatta joka pelissä ollut yksi pyöveleiden tiukimmista taistelijoista. Veijari vailla vertaa.
Veli Hartola (#8): Asteen korkealentoisemmista ympyröistä pyövelileiriin telttansa pystyttänyt nuorempi Hartola oli selkeästi koko kauden odotellut peleihin panosta. Tämä nähtiin vihdoin karsintapelissä Loimaalaisia vastaan kun peli-ilo näkyi Leafin parkkipaikalle asti ja Vellu työsti palloa kuten Lehtomaa sipsipussia. Rooman kakkosseuran AS Roman fani Veli oli tasaisen hyvä jokaisessa pelaamassaan ottelussa, mutta liigatason peluri oli kauden huipentaneessa matsissa viimein omalla huikealla taito- ja nopeustasollaan.
Juho Salonen (#10): Joukkueen kesätreeniesikuva. Jokakeväisen ”ens kaudel oon tikis”-huutelun suomenmestari pelasi taas kauden kuntopuutteistaan huolimatta uskomattomalla intensiivisyydellä. Näyttäviä miinaväläytyksiä ja komean pistesaldon sisältänyt kausi asettaa odotuksia myös kakkosdivarin kovempiin koitoksiin.
Sami Lehtinen (#11): Hämeenkadun G-Unitin isähahmo ja perustajajäsen. Talousjohtaja Lehtinen vipelsi koko kauden kärkimiehenä, häiriten vihollisten puolustusta ja antaen kuuluisan kultaranteensa laulaa aina tilaisuuden tullen. Suurten pelien mies Lesi ei ollut nousukarsinnoissa niin iskussa kuin saattoi odottaa, vaikka epeli kelpo pelin pelasikin.
Jonas Karlsson (#12): Paronin poika pääsi oivaan lentoon kauden aikana hyökkääjän tontilla maineikkaassa shampoo – ketjussa. Kanadanruotsalainen Jonttu vahvistaa todennäköisesti tulevissa 2.divisioonan taistoissa pyövelipuolustusta, sillä pakkina mies on jopa parempi kuin hyökkääjänä. Salibandyn Pavel Datsyuk riistää pallon pois vastustajalta löysähköstä olemuksestaan huolimatta tappavan tehokkaasti ja jakaa pelivälinettä omille joukoille kiitettävällä prosentilla. Lucky – Karlsson antoi myös kokeneen fättärinsä laittaa verkot tötterölle useasti männä sesongilla.
Tomi Travanti (#15): Vastustajan silmin melko ärsyttävä nilkki käärmeili taas koko kauden miinoillaan ja älyttömällä jakelutarkkuudella, joka kelpaisi jopa Itellan logistiikkapäällikölle. Verkahovin eläkeläiskommuunissa majaileva kikkarapää on äärimmäisen tärkeä osa pyövelien palapeliä. Tompan määrämittaiset passit löytävät omat pelimiehet saletisti myös kakkosdivarissa.
Matti Vehanen (#28): Hämeenkadulle vihdoin asettunut vaatimaton tähti osoitti olevansa odotusten arvoinen. Dominoi kolmosdivarin pistepörssin nimiinsä ja oli kentällä jopa pelottavan täydellinen. Opettajan imagon omaavan pelaajan olettaisi olevan saunailtojen vakikasvo, mutta Vahdon Don Juan ei aina kunnioittanut läsnäolollaan kipakoita löylyjä.
Antti Alilonttinen (#55): Kaksi varoautoa sekä edessä että takana tarvitseva Leveäkuljetus toi varsinkin loppukaudesta hokiavujaan esiin ja maalin edessä tila väheni Alin iskiessä tolpille. Mies on nostanut tasoaan samaa tahtia kun Pyövelit sarjatasoa ja ensi kaudella nähtäneen maali toisensa perään tämän lavan toimittamana.
Arttu Arojoki (#67): Ara-Rat, joka myös Turkin korkeimpana vuorena tunnetaan, oli taas kaivanut rillit huurussa youtubesta ja mahdollisesti jopa niksipirkasta maalintekovinkkejä. Vasaramäen veikkausnero herkutteli perinteisen itsevarmasti jokakautisen annoksen maaleja Travan ”Lentokone tulee” – syöttölusikalta. Elintärkeä HäPylle sekä kentällä että kentän ulkopuolella (nelisilmänurkkauksessaan).
Joonas Suutala (#70): Pyöveleiden John Travoltalta kesti jonkin aikaa, ainakin pisteiden valossa, päästä sisälle HäPyn pelikirjaan. Koki niin sanottua tammikuun siirtoikkuna – syndroomaa, josta voi kysellä lisää Torresilta, mutta oli loppukaudesta omalla tasollaan ja välillä kantoi mestaajia leveillä harteillaan. Kapteeniainesta.
Tuomas Koivukoski (#77): Runosmäen ruusu kaivoi Ruk:sta viiden sormen alennuksella viemänsä taisteluvermeet esiin ja lanasi vastustajia kumoon kuin Aki Berg konsanaan. Pyöveli-organisaation vahvin jäsen iski kolaamisen ohella tärkeitä pisteitä Pyöveleille ja pelasi myös yhden loistopelin vieraalla pelipaikalla pakkina. Märkä – Tume ei juuri saunailtoja passaa ja on pokehommien päällikkö. Sheriffi Koivukoski on luvannut - Forten baaritiskiltä kantautuneiden huhujen mukaan - tiputtaa elopainonsa alle sadan kilon ensi kauden haasteita varten.
Pasi Haavisto (Valmennus): Kauden varrella miehen nähtiin trimmailevan useammin keskijakaustaan kuin vierailevan pyövelitapahtumissa. Pyöveli-ilmapiiriin habituksensa kantaessaan kenraali Haavisto nautti kuitenkin suurta arvostusta pelaajiston keskuudessa. ”Kaiken kaikkiaan erittäin hyödyllinen kapistus”, totesi Timo Soini vaalikoneesta.
Jussi Säkö (Huolto ym.): Värikynien keksijä pyöri lähes koko sarjan ajan Virossa nostaen naapurimaan talouden sekä naisten tyytyväisyyden kasvuun. Mies jonka sydämessä asustaa mahtipyöveli. Turvallisuusvastaava, koreografi, muusa, nyrkkeilyohjaaja, scoutti, äitivitsien isä, mentaalivalmentaja ym. Rooleja tällä tsaarilla riittää siis pyöveliorganisaatiossa enemmän kuin amiksilla ”hyvästi selvä päivä” – statuksia facebookissa.
Ossi Kulmala (Huolto): Karvainen Ossi oli mies paikallaan ja hoiti tehtävänsä mallikkaasti. Tosin miinuspuolena se, että miestä näki lähinnä vain silloin, kun saunailta oli tiedossa pelien jälkeen. Supliikki kirveellä veistetty herrasmies tuo oman mausteensa Hämeenkadun Pyöveleiden tarinaan. Gloryhuntereiden aatelia.
Henri Svennevig (huoltaja): Kävi Norjassa poraamassa öljyä ja nauttimassa toisen kotimaansa huokeasta hintatasosta. Salikuurille määrätty Svennevig jaksaa nykyään kantaa jo neljää täysinäistä juomapulloa, joten tuloksia on tullut. Kesän saliohjelman toteutumista odotellessa.
Jarno Halén (loukkaantuja): Anssi Koivuranta look–a–like on Pyöveleiden sekatyömies. Mieheltä sujuvat niin pelihommat, huoltohommat kuin toimitsijan työt. Entinen hokilupaus on harmittavan altis loukkaantumisille, joten säbäura on ainakin toistaiseksi ollut jäissä.
Arttu Utunen (fysiikkavalmentaja): Wannabe-Pyöveli on ollut HäPy-poissaolojen tarpeellinen paikkaaja treenivuoroilla. Miehen ei toki ole kuunaan nähty ilmaisesta kieltäytyvän. Hiuksenhienosti keskivertoa kookkaampi hiirelän ex-asukki saa ansiomerkinnän myös peleissä huolto-/toimitsijahommiin osallistumisesta. Porin Punttikarhujen entinen puheenjohtaja on luonut Pyöveleille kovan kesätreeniohjelman, joka löytyy arvostelujen alta.
Mikael de Anna (Presidentti): Hämeenkadun keisari, tyranni ja kuningas johdatti joukkonsa 2-divisioonaan Välimerellisesti kädet heiluen ja suu käyden. Ituja popsiva Presidentti hoiti virka-asioitaan pääkaupunkiseudulla lähes koko sesongin vieraillen vaihtopenkin takana silloin tällöin tarkkailemassa omiaan. Näkyvin pressan kaudelle 2010-11 Pyöveleille tuoma pelillinen lisä oli nerokas takuumaali-yv, jonka avulla mestaajat nöyryyttivät vastustajien verkonperukoita kymmenien maalien arvoisesti.
Lopussa vielä Pyöveleiden kesätreeniohjelma, jonka on luonut fysiikkavalmentaja Arttu Utunen:
1. Handstand 5x max, palautus 1 min
2. Frog Stand 5x max, palautus 1 min
3. L-seat 5x max, palautus 1 min
4. Front Plank 5x 1min, palautus 1 min
5. The Pistol 5x5 palautus 1 min
Kultanen kutonen:
1. Takakyykky
2. Penkkipunnerrus
3. Leuanveto leveällä otteella
4. Niskan takaa punnerrus
5. Hauiskääntö tangolla
6. Istumaannousu
Ja tulevana viikonloppuna Pyövelit matkaavat Espanjaan ja jatkavat nousujuhliaan Benidormin huvilalla.
| < Edellinen | Seuraava > |
|---|
